Avoinkirje kansanedustajille 27.9.2008
Arvoisat kansanedustajat,
Onko suomalainen yhteisöllisyys ainoastaan yhteisöllisiä rangaistuksia? Siihen suuntaan yhteiskunta on ollut menossa jo pidemmän aikaa. Valitettavan usein yksilön tekojen seuraukset luovat eduskuntaa myöten rankaisuaallon, jolla vaaditaan lisää tiukennuksia lainsäädäntöön ja valvonnan tehostamista. Tällä syyllistetään koko kansa ja rangaistuksella hankaloitetaan kaikkien muiden elämää paitsi rikollisten. Hehän tunnetusti eivät lakeja ja asetuksia noudata. Ei ole olemassa laki, asetusta tai valvontaa joka estäisi rikoksen, mikäli joku haluaa sen suorittaa. Varsinkin mikäli mukana teossa on piittaamattomuus omaa ja muiden elämää kohtaan.
Aseharrastajien ja heidän harrastusvälineiden kimpussa ollaan toistuvasti väkivallantekojen yhteydessä. Aseharrastus on tarkasti kontrolloitua ja valvottua toimintaa viranomaisten taholta. Vaikka toteutettaisiin täydellinen aseharrastuksen kielto Suomeen, niin väkivallanteot eivät lopu, sillä syyllisiä eivät ole aseharrastajat eivätkä heidän aseensa. Tästä syystä on huolestuttavaa kuulla valtiovaltamme ylimpien toimijoiden suusta syyllistäviä ja kielteisiä lausuntoja omia kansalaisiaan kohtaan. Välistä tuntuu, että kyseessä on tarkoituksellinen kiihotustoiminta kansanosaa, aseharrastajia, vastaan.
Pääministerin suulla on lausuttu vaatimus tiukentaa aselakeja, valvontaa ja aseidenhallussapitoa. Nämä lausunnot tulivat hyvin pikaisesti Kauhajoen tapahtuman jälkeen. Ei ole selvinnyt onko niillä tarkoitus kaataa kylmää vettä aseharrastajien niskaan vai bensaa asevastaisten tahojen vainotuliin. On helppoa syyllistää väline vaaralliseksi, toiminta tarpeettomaksi tai laki toimimattomaksi. Aseiden, aseharrastajien ja aselakien kohdalla tätä syyllistämistä on jatkunut kauan. Vuosien saatossa tehdyt muutokset aseharrastuksen ympärillä eivät ole tuoneet ratkaisua. Olisi aika tunnustaa, että ongelma ei ole aseissa tai aseharrastajissa, vaan muualla yhteiskunnassa.
Harrastus on toimintaa jolla luodaan vastapainoa yhteiskunnallisessa juoksupyörässä pyörimiselle. Harrastustoimintaa on monenlaista ja yhdistävänä tekijänä niillä on kunkin tärkeys harrastajalleen. Jonkin harrastuksen tuomitseminen merkitsee kaiken harrastustoiminnan tarpeellisuuden kyseenalaistamista. Kuitenkin kyseessä ovat hengähdystauot, joita ihmiset tarvitsevat jaksamiseen ja joista haetaan voimia seuraavaan päivään. Aseharrastus ei poikkea tavoitteiltaan mitenkään muista harrastuksista. Aseharrastus on jo nyt tarkemmin säännelty ja valvottu, kuin monet muut harrastukset.
Yhteiskunta muodostuu yksilöistä ja jokainen meistä on omanlaisemme. Yhteiskunnan alati tiukkeneva ote kansalaisistaan luo tilanteen, jossa elintila, ulkoinen ja henkinen, kaventuu. Samanaikaisesti työ- ja kouluyhteisöiden tuottavuusvaateita toistuvasti kasvatetaan. Ainoa vapaudensuunta ihmiselle on liikkua omien ajatustensa pariin. Sitä kautta syntyvien ratkaisuiden ennustaminen on lähes mahdotonta etukäteen. Tulokset voivat olla yhteiskuntaa rakentavia tai rikkovia. Rikkovien ratkaisujen kohdalla päättäjien reaktiot pienentävät edelleen oravanpyörää ja lisäävät tahtia.
Yhteisöllistä tuomiota kärsien ja seuraavaa juoksupyörästä putoavaa odotellessa.
27.9.2008 Raumalla, Pentti Karvinen
(sähköpostiosoite)
Tämä avoinkirje on myös luettavissa internetissä osoitteessa: http://virkistysampujat.net/avoinkirje.html
Takaisin
Onko suomalainen yhteisöllisyys ainoastaan yhteisöllisiä rangaistuksia? Siihen suuntaan yhteiskunta on ollut menossa jo pidemmän aikaa. Valitettavan usein yksilön tekojen seuraukset luovat eduskuntaa myöten rankaisuaallon, jolla vaaditaan lisää tiukennuksia lainsäädäntöön ja valvonnan tehostamista. Tällä syyllistetään koko kansa ja rangaistuksella hankaloitetaan kaikkien muiden elämää paitsi rikollisten. Hehän tunnetusti eivät lakeja ja asetuksia noudata. Ei ole olemassa laki, asetusta tai valvontaa joka estäisi rikoksen, mikäli joku haluaa sen suorittaa. Varsinkin mikäli mukana teossa on piittaamattomuus omaa ja muiden elämää kohtaan.
Aseharrastajien ja heidän harrastusvälineiden kimpussa ollaan toistuvasti väkivallantekojen yhteydessä. Aseharrastus on tarkasti kontrolloitua ja valvottua toimintaa viranomaisten taholta. Vaikka toteutettaisiin täydellinen aseharrastuksen kielto Suomeen, niin väkivallanteot eivät lopu, sillä syyllisiä eivät ole aseharrastajat eivätkä heidän aseensa. Tästä syystä on huolestuttavaa kuulla valtiovaltamme ylimpien toimijoiden suusta syyllistäviä ja kielteisiä lausuntoja omia kansalaisiaan kohtaan. Välistä tuntuu, että kyseessä on tarkoituksellinen kiihotustoiminta kansanosaa, aseharrastajia, vastaan.
Pääministerin suulla on lausuttu vaatimus tiukentaa aselakeja, valvontaa ja aseidenhallussapitoa. Nämä lausunnot tulivat hyvin pikaisesti Kauhajoen tapahtuman jälkeen. Ei ole selvinnyt onko niillä tarkoitus kaataa kylmää vettä aseharrastajien niskaan vai bensaa asevastaisten tahojen vainotuliin. On helppoa syyllistää väline vaaralliseksi, toiminta tarpeettomaksi tai laki toimimattomaksi. Aseiden, aseharrastajien ja aselakien kohdalla tätä syyllistämistä on jatkunut kauan. Vuosien saatossa tehdyt muutokset aseharrastuksen ympärillä eivät ole tuoneet ratkaisua. Olisi aika tunnustaa, että ongelma ei ole aseissa tai aseharrastajissa, vaan muualla yhteiskunnassa.
Harrastus on toimintaa jolla luodaan vastapainoa yhteiskunnallisessa juoksupyörässä pyörimiselle. Harrastustoimintaa on monenlaista ja yhdistävänä tekijänä niillä on kunkin tärkeys harrastajalleen. Jonkin harrastuksen tuomitseminen merkitsee kaiken harrastustoiminnan tarpeellisuuden kyseenalaistamista. Kuitenkin kyseessä ovat hengähdystauot, joita ihmiset tarvitsevat jaksamiseen ja joista haetaan voimia seuraavaan päivään. Aseharrastus ei poikkea tavoitteiltaan mitenkään muista harrastuksista. Aseharrastus on jo nyt tarkemmin säännelty ja valvottu, kuin monet muut harrastukset.
Yhteiskunta muodostuu yksilöistä ja jokainen meistä on omanlaisemme. Yhteiskunnan alati tiukkeneva ote kansalaisistaan luo tilanteen, jossa elintila, ulkoinen ja henkinen, kaventuu. Samanaikaisesti työ- ja kouluyhteisöiden tuottavuusvaateita toistuvasti kasvatetaan. Ainoa vapaudensuunta ihmiselle on liikkua omien ajatustensa pariin. Sitä kautta syntyvien ratkaisuiden ennustaminen on lähes mahdotonta etukäteen. Tulokset voivat olla yhteiskuntaa rakentavia tai rikkovia. Rikkovien ratkaisujen kohdalla päättäjien reaktiot pienentävät edelleen oravanpyörää ja lisäävät tahtia.
Yhteisöllistä tuomiota kärsien ja seuraavaa juoksupyörästä putoavaa odotellessa.
27.9.2008 Raumalla, Pentti Karvinen
(sähköpostiosoite)
Tämä avoinkirje on myös luettavissa internetissä osoitteessa: http://virkistysampujat.net/avoinkirje.html
Takaisin